Loppiaisena saimme todistaa vuosia jatkuneen demokratian heikentämisen kulminoitumista. Tapahtunut ei ehkä ollut suurin tai vakavin hyökkäys demokratiaa vastaan, mutta symbolisesti se oli järkyttävintä, mitä on tapahtunut aikoihin. Se ei kuitenkaan ollut yllätys, vaan aivan luonnollinen tulos jo pitkään jatkuneelle kehitykselle.
Viimeiset neljä vuotta olen monen muun tavoin seurannut Yhdysvaltain presidentin edesottamuksia enkä ole tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Välillä on ollut pakko nauraa, mutta enemmän on itkettänyt. Varmaan moni muukin on vuosien varrella nauranut parille Trump-meemille, mutta oikeasti meillä on syytä olla erittäin huolissamme.
Olemme todistaneet päätöksiä, jotka ovat heikentäneet ihmisoikeuksia, heikentäneet ympäristönsuojelua ja pahentaneet ilmastonmuutosta. Kaikki on tapahtunut niin suurella vauhdilla, ettei mitään ole ehtinyt jäädä pohtimaan tai pureskelemaan, kun jo seuraava presidentillinen päätös on annettu. Olemme todistaneet presidentin käyttäytyvät tavalla, joka halventaa demokratiaa ilman, että kukaan on puuttunut asiaan. Trumpin tukijat ovat pysyneet hänen puolellaan tai heidät on erotettu. Vasta nyt, Capitolin hyökkäyksen jälkeen, on moni uskollisimmistakin tukijoista saanut tarpeekseen.
Olemme joutuneet seuraamaan keskustelukulttuurin muuttumista yhä vihamielisemmäksi ja sitä, miten politiikassa eri mieltä olevat tahdotaan vaientaa uhkauksin ja maalittamalla. On poliittisia päättäjiä, jotka eivät ole suostuneet tuomitsemaan kannattajiensa väkivaltaisia tekoja. Lopulta Yhdysvaltain, maan, joka pitää itseään ja jota myös muut usein pitivät demokratian mallimaana, presidentti kehotti puheessaan kannattajiaan väkivaltaan ja terrorismiin.
Meidän on aika muuttaa suunta. Meidän on aika vaatia poliitikoilta aitoja ja pitäviä todisteita puheiden ja väitteidensä taakse. On pystyttävä olemaan kriittinen kaikkia lähteitä kohtaan, ei vain niitä, joihin ei tahdo uskoa. On pystyttävä laittamaan peli poikki ja ottamaan keskustelutauko, jos asiat etenevät liian nopeasti tai pienen ryhmän sanelemana.
Tänä keväänä Suomessa käydään kuntavaalit, joissa pääsemme valitsemaan suunnan seuraaville neljälle vuodelle. Toivon, että se suunta ei ole valheiden ja valeuutisten suunta, eikä konfliktien etsimisen ja toisten halventamisen suunta.
Yhteisten asioiden ajamiseen tarvitaan mahdollisimman monenlaisia ihmisiä. Tarvitaan ihmisiä eri taustoista ja erilaisista elämäntilanteista. Tarvitaan niitä, jotka ymmärtävät yrittäjän arkea, niitä, jotka tuntevat perhe-elämän ja työssäkäynnin yhdistämisen haasteet ja niitä, jotka osaavat visioida, miten nuoret saadaan viihtymään kaupungissa. Erilaisia mielipiteitä tarvitaan, mutta tosiasiat on jokaisen kyettävä tunnistamaan.
Kuntavaaleissa on tärkeä muistaa myös se, mistä valtuutetut pääsevät kunnissa päättämään. Kunnissa ei päätetä valtion budjeteista, EU-jäsenyydestä tai siitä, kuinka vahvaa alkoholia lähikaupassa saa myydä. Kysy ehdokkaaltasi asioista, joihin hän pääsee vaikuttamaan kuntatasolla: kaavoitushaaveista, kouluista, kunnan käyttämästä energiasta, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmasta tai nuorille varattujen tilojen esteettömyydestä.Riippumatta siitä, mikä puolue on lähimpänä arvojasi toivon, että valitset ehdokkaan, joka tahtoo tehdä yhteistyötä kaikkien kanssa ja jonka oma agenda ei perustu toisten ajatusten mitätöimiseen. Kukaan meistä ei yksin voi ymmärtää jokaista näkökulmaa, ja juuri siksi kunnanvaltuustoon valitaan iso joukko ihmisiä. Toisia kuuntelemalla ja toisilta oppimalla saamme paljon enemmän aikaan, kuin sulkemalla korvamme muiden mielipiteiltä ja tarpeilta.
Kuka sinua edustaa?
Laura Ala-Kokko
Kuntavaaliehdokas